MIKSI ISRAEL EI HALUA KANSAINVÄLISTÄ TUTKIMUSTA

Gazan-laivan ja Marmara-aluksen tapahtumien jälkeen Israelin johtajat ovat nyt kovan painostuksen alla perustaa komitea, joka tutkisi tapahtuman. Paine tulee niin Israelin sisältä kuin kansainväliseltä yhteisöltäkin. Muutama päivä sitten kymmenen Israelin laivaston reservin kapteenia pyysi puolueettoman paneelin perustamista tutkimaan neljää erityisaluetta – esimerkiksi sitä, miksi sotilaat eivät olleet asianmukaisesti aseistettuja ja miksi Israelin puolustusvoimat (IDF) ei tiennyt millainen vastustus oli odottamassa heitä veneillä. Nyt on päätetty, että komitea selvittää operaation sotilaallisen puolen. Kansainvälinen yhteisö haluaa ulkomaisten asiantuntijoiden komitean tutkimaan tapausta. Netanyahun hallitus ei halua ulkomaalaisia tutkimaan IDF-operaatioita, koska sellainen tekisi Israelista banaanivaltion ja loisi vaarallisen ennakkotapauksen tulevaisuutta varten. On kuitenkin todennäköistä, että Netanyahu sallii yhden tai kahden ulkomaalaisen jäsenen liittyvän Israelin johdolla toimivaan komiteaan. Israelille on tärkeää, että tapahtumaan johtaneet syyt tulee tutkia, mutta koska tähän sisältyy Turkin salainen osallistuminen saattueen kokoonpanoon ja lähettämiseen, on epätodennäköistä, että perusteellinen tutkimus voidaan suorittaa. Turkki todennäköisesti ei suostu tähän. Vaikka Israel on ahkera perustamaan komiteoita saadakseen Yhdysvaltain hyväksynnän, seuraavan saattueen sanotaan olevan tulossa. Ahmadinejadin tiistaina Turkissa pitämän puheen mukaan iranilainen kolmen aluksen saattue mukanaan "vapaaehtoisia merijalkaväen joukkoja" on tulossa ”antamaan israelilaisille opetuksen”. Debkafilen mukaan tämän saattueen saapuminen on ajoitettu samaan aikaan, kun turvallisuusneuvostossa käsitellään Marmaran tapausta. Neuvoston jäsenet Turkki, Brasilia ja Libanon kääntävät keskustelut siten keskittymään odotettuun uuteen tapahtumaan.
Israelin haluttomuus kansainvälisen yhteisön vaatimukseen on julkisuudessa ymmärretty tarkoittavan sitä, että Israelilla on jotain salattavaa. Poliitikot, tutkijat ja media häpeällisesti heittävät kaikenlaisia syytöksiä Israelia vastaan tietäen, että he eivät joudu vastaamaan väitteistään, sillä Israel ei koskaan salli kansainvälistä tutkimusta. Sillä ei ole väliä, millaisen tutkimuksen Israel sallii, sillä se tuskin riittää Israelin mustamaalaajille, jotka jo ovat päättäneet omasta mielipiteestään. Monet heistä olivat luultavasti päättäneet tarinan kulun jo ennen kuin veneet lähtivät Turkista. Kuten tavallista, Israelin puolustautumisessa käytetään tietyn aikaa selittämiseen ja harkintaan. Tämä on aina Israelin varjopuoli: Israelin viholliset tarjoavat yksinkertaisen ja emotionaalisen version tapahtumista, joka Israelin on tämän jälkeen selvitettävä ja todistettava perättömäksi. Tässä tapauksessa pitäisi riittää sana Goldstone. Tämä nimi selittäisi Israelin vastustuksen kansainvälistä tutkimusta kohtaan. Jokaiselle puolueettomalle tarkkailijalle on selvää, että Goldstonen raportti Gazan sodasta 18 kuukautta sitten on vahvasti puolueellinen Israelia vastaan. Juutalainen kansa ei voi koskaan odottaa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä komitealta, jonka on nimittänyt YK tai komitea, jonka valintaa hallitsee kansainvälinen politiikka.Toinen syy, miksi Israel vastustaa kansainvälistä tutkimusta, on se että Israel on ainoa demokraattinen valtio, jolta kansainvälinen yhteisö jatkuvasti vaatii sotilasoperaatioiden jälkeen tällaisia tutkimuksia. Hyväksymällä tällaisen vaatimuksen Israel itse asiassa luopuu täysivaltiudesta ja julistaa itsensä kelpaamattomaksi käsitellä tätä asiaa omin voimin. Mikä maailman maa antaa ulkomaalaisen viranomaisen tehdä tutkimusta sotilaidensa parissa – ja ehkä jopa tuomita heidät? Israelissa on jatkuva keskustelu tutkijoiden ja poliitikkojen keskuudessa maan suhteesta kansainväliseen oikeuteen. Pääongelmana monet pitävät sitä, että tämä laki on vanhentunut, eikä se koske epäsymmetrisen sodankäynnin tilannetta. Otetaan esimerkiksi ero taistelijan ja ei-taistelijan välillä. 1970-luvulle saakka sodat olivat pääasiassa armeijoiden välisiä taisteluja. Sotilaat käyttivät univormuja ja siviiliväestö ei. Sotilaat kantoivat aseita, mutta siviilit eivät. Sotilaita ja sotilaslaitoksia pidettiin sen takia laillisina hyökkäyskohteina, kun taas siviiliväestö ja siviili-infrastruktuuri eivät olleet sitä – eivätkä ole nykyäänkään. Tänä päivänä terroristit yrittävät nauttia kahden maailman erityisoikeuksista: he haluavat oikeuden kantaa ja käyttää aseita kuin niin kuin sotilaat, mutta he myös haluavat siviiväestölle annetun koskemattomuuden hyökkäyksiä vastaan. Marmara-laivalla Israelin sotilaita oli vastassa henkilöitä, jotka hyökkäsivät ja ampuivat sotilaita mutta samalla vaativat siviiliväestölle kuuluvaa koskemattomuutta. He jopa kutsuivat itseään rauhanaktivisteiksi, joilla on humanitaarinen tehtävä. Israel on ainoa valtio, jonka on kamppailtava tämän ongelman kanssa päivittäin omien rajojensa sisällä ja ympärillä. Tästä syystä muut maat lähettävät sotilaita Israeliin oppimaan Israelin armeijalta miten taistella terroristeja vastaan. Tästä syystä johtuen myös Israelin korkein oikeus on tuomioistuin, jolla on eniten kokemusta siitä, kuinka sovelletaan kansainvälistä oikeutta epäsymmetriseen sodankäyntiin. Voisi ajatella, että tästä syystä Israelin tuomarit olisivat haluttuja kansainvälisissä tuomioistuimissa ja oikeudellisissa komiteoissa. Näin ei ole. Vaikka Haagin kansainvälinen tuomioistuin (ICJ) ei ole muodollisesti YK:n toimipiste, se on periaatteessa YK:n hallinnassa ja johdossa. YK:ssa Israel on ainoa jäsenvaltio, jolta on kielletty alueellisen ryhmän jäsenyys, ja se on tästä syystä poissuljettu kaikesta todellisesta vaikutusvallasta. Kansainvälisen oikeuden professori Alan Dershowitzin mukaan ICJ:n tuomareiden valintatavan takia "se ei ole aito tuomioistuin”. Luennossa Inter Disciplinary Centerissä Herzliyassa 23. toukokuuta Dershowitz sanoi ICJ:n olevan poliittinen elin, joka itse asiassa palvelee suurien valtioiden etuja. Valittaen sitä tapaa, jolla kansainvälistä lakia käytetään poimimaan Israel erilleen, Dershowitz sanoi, että olisi parempi olla ilman kansainvälistä lakia kuin että sitä sovelletaan epäoikeudenmukaisesti.Tässä piilee Israelin suuri pulmatilanne: on olemassa laki – tässä tapauksessa siis kansainvälinen laki. Lakeja tulisi noudattaa. Kansalaiset velvoitetaan noudattamaan lakeja, ja he vaativat johtajiltaan ja mailtaan sitä. Kysymys on moraalista. Silloin kun Israelin on esitetty rikkovan kansainvälistä oikeutta, julkinen reaktio on ymmärrettävästi negatiivinen. Mutta entä jos lakia on tietoisesti kierretty tai käytetty valikoivasti? Mitä jos lakia sovelletaan eri tavoin eri kansakunnille? Tämä on Israelin kokemus. Tämän vuoksi he vastustavat kansainvälistä tutkimusta. Israelilla on oma oikeusjärjestelmä, joka on todistettavasti soveltanut kansainvälistä oikeutta hyvin puolueettomalla tavalla. Mitä tulee moraalisten arvojen säilyttämiseen, joihin lait perustuvat, Israelin oikeuslaitos on osoittautunut paljon luotettavammaksi kuin monet kansainväliset tuomioistuimet ja komiteat.