IISRAEL JA APARTHEID – MILLISE LOOGIKA JÄRGI?

Iisrael on „saatanlik riik“, „hullumeelne riik“, „terroristlik riik“ ning iisraellased „käituvad nagu natsid“. Selliseid väljendeid kasutasid kaks kõnelejat möödunud aasta Iisraeli Apartheidinädalal (Israeli Apartheid Week – IAW), Norman Finkelstein ja Ronnie Kasrils. Selle aasta IAW raames, mis algas esmaspäeval, korraldatakse neljakümnes ülikoolis üle kogu maailma rida üritusi, mis on kavandatud kahele nädalale. Esimese IAW korraldasid üliõpilasaktivistid Torontos 2005. aastal ning üritus levis seejärel kulutulena mujalegi. Seekord on osalejateks ka Amsterdami, Bostoni, Bologna, Glasgow, Londoni, Rooma, Caracase ja Johannesburgi ülikoolid. Selle aasta ürituste hulgas on loenguid, filmivaatamisi ja meeleavaldusi, mille sihiks on sõnumi esitamine. IAW veebilehe andmeil on eesmärgiks „teavitada inimesi Iisraeli loomusest apartheidisüsteemina ning korraldada juutide riigi vastu boikottide, isoleerimise ja sanktsioonide kampaaniaid". Veebilehekülje väitel tõi möödunud aasta sellel alal „tohutut edu“. Dokumendis „Ühtsuse alused“, millele kõik IAW-ga ühinevad organisatsioonide peavad alla kirjutama, osutatakse sionismile kui rassistlikule ideoloogiale ning Iisraelile kui koloniaalriigile. See õhutab Palestiina araablasi kasutama enesemääramise õigust ning nõuab araabia põgenikele õigust tagasipöördumiseks. Iisrael seisab kindlalt vastu araabia põgenike tagasipöördumisele, kuna see tähendaks Iisraeli kui juutide riigi demograafilist enesetappu. Sellele vaatamata väitis möödunud aastal IAW-l kõnelenud Omar Barghouti, et ta taotleb Iisraeli asendamist „ühtse riigiga, kus juudid oleksid vastavalt määratlusele vähemuses.“Kommentaar:Kahjuks on Iisraelivastased aktivistid saavutanud edu. Neil on õnnestunud müüa ideed, et Iisrael on seotud mingit liiki apartheidiga. Google´i otsingumootor annab sõnale „apartheid“ umbes 4 miljonit viidet. Google´isse sõnakombinatsiooni „Iisrael ja apartheid“ sisestamine annab umbes 2 miljonit viidet. Apartheidiga seotud viidetest pooled seostavad Iisraeli apartheidiga! See tähendab, et maailm aktsepteerib taolise sõnakombinatsiooni kasutamist. Ent see ei ütle veel midagi seose tõesuse kohta. Vihkamist näitav sõnavara, mida kasutavad need, kes süüdistavad Iisraeli apartheidiriigiks olemises, tekitab tõsiseid kahtlusi nende eesmärkide ja aususe suhtes. Nende argumendid ei kannata kriitikat, seda näitavad selgelt juba mõned lihtsad tähelepanekud: Iisraelis on araablastele antud täielikud valimisõigused, praeguses Knessetis on esindatud kolm araablaste parteid, Ülemkohtu koosseisus on araablasest kohtunikke ning valitsuses on olnud araablastest ministreid, juudid ja araablased elavad kõrvuti ning neid ei eraldata kuidagi sunniviisiliselt, araabia keel on Iisraelis ametlikuks keeleks, on olemas araabiakeelne ajakirjandus ning riigitelevisioonis on eraldi araabiakeelne uudisteprogramm. Kas see kirjeldus vastab apartheidile?Seega, kas on võimalik ilma mõistet ümberdefineerimata teha järeldusi, et Iisrael on apartheidiriik, Igasuguse loogika ja ajalooliselt aktsepteeritud normide järgi on Iisrael apartheidiriigist sama kaugel kui mõni Lääne-Euroopa demokraatlik riik. Apartheidi ehitatakse rassismiideoloogiale. Need, kes Iisraeli selliselt süüdistavad, peaksid pigem jälgima, et nende enda seisukohad oleksid vabad rassismist. Lisaks sellele näitab nende kõnepruuk, kes Iisraeli süüdistavad apartheidiriigiks olemises, et nad on aktsepteerinud ja omaks võtnud ainult ühe poole narratiivist – araablaste oma – ning on juutide narratiivi täielikult kõrvale heitnud. Äärmiselt ignorantne või lihtsalt ebaaus on väita, et seistakse õiguse ja kõlbelisuse eest, kui ei olda nõus kuulama ära teist poolt. Õiglust ei saavutata ebamugavate faktide varjamisega. Õiglus nõuab täit tõde. On häiriv, et äärmuslik keelekasutus on muutunud nii tavaliseks, et suurem osa lääneriikide elanikest ei reageeri enam sellele, kui nad kuulevad kõige solvavamaid süüdistusi. Tavalistes oludes jäetakse inimesed, kes esitavad selliseid ebaratsionaalseid ja ilmselt valesid väiteid, väitlusest kõrvale. Neid peeta sobivaks tsiviliseeritud väitluse jaoks ning nad on oma usaldusväärsust tugevasti kõigutanud. Ent praegusel juhul puudub vastuseis neile, kes väiteid esitavad, ning seetõttu saavad nad julgust oma vihkavate kõnede jätkamiseks. Mis on lääneühiskonnal viga, et see on nii äärmiselt salliv juutidevastase ebaõigluse suhtes, kuid äärmiselt sallimatu teiste etniliste rühmade või religioossete rühmade vastu suunatud ebaõigluse suhtes?

ISRAEL JA APARTHEID – MISSÄ LOGIIKKA?

Israel on “saatanallinen valtio”, “mielipuolinen valtio”, “terroristivaltio” ja israelilaiset “käyttäytyvät kuin natsit”. Sanat ovat Norman Finkelsteinin ja Ronnie Kasrilsin, jotka olivat viime vuonna puhujina tapahtumassa nimeltä Israelin apartheid -viikko (Israeli Apartheid Week, IAW). Tämän vuoden IAW alkoi maanantaina ja siihen liittyy tapahtumia yli kahden viikon ajan noin 40 yliopistossa eri puolilla maailmaa. Opiskelija-aktivistit järjestivät ensimmäisen IAW:n Torontossa vuonna 2005, ja sen jälkeen se on levinnyt kulovalkean tavoin. Tänä vuonna siihen osallistuu yliopistoja kaupungeista kuten Amsterdam, Boston, Bologna, Glasgow, Lontoo, Rooma, Caracas ja Johannesburg. Tämän vuoden tapahtumiin kuuluu luentoja, filmejä ja mielenosoituksia, joiden kautta halutaan tuoda sanomaa esille. IAW:n tarkoituksena on sen oman internetsivun mukaan “informoida ihmisiä Israelin luonteesta apartheid-järjestelmänä ja järjestää boikotointi-, esto- ja sanktiokampanjoita” juutalaisvaltiota vastaan. Internetsivulla kerrotaan, että viime vuonna nähtiin “uskomatonta menestystä” tällä alueella. “Yksimielisyyden perusta” -dokumentissa, joka kaikkien IAW:hen liittyvien järjestöjen pitää allekirjoittaa, puhutaan sionismista rasistisena ideologiana ja Israelista siirtomaavaltiona. Siinä vaaditaan itsehallinto-oikeuttaa palestiinalaisille ja paluuoikeutta arabipakolaisille. . Israel vastustaa lujasti arabipakolaisten paluuta, sillä se merkitsisi demografista itsemurhaa Israelille juutalaisvaltiona. Omar Barghouti, joka oli puhujana viime vuoden IAW-tapahtumassa, sanoi kuitenkin yksikantaan, että hänen päämääränään on korvata Israel ”yhtenäisvaltiolla, jossa juutalaiset luonnollisesti ovat vähemmistönä”. Kommentti:Valitettavasti Israelin-vastaiset aktivistit ovat onnistuneet pyrkimyksissään. He ovat onnistuneet myymään ajatuksen, että Israel on osallisena jonkinmuotoiseen apartheidiin. Kun etsitään googlella sanaa ”apartheid”, saadaan noin neljä miljoonaa osumaa. Jos googlataan yhdistelmä ”Israel ja apartheid”, saadaan kaksi miljoonaa. Eli viittauksia Israeliin ja apartheidiin on jopa puolet siitä määrästä, mitä on itse apartheidiin! Se tarkoittaa sitä, että maailma on hyväksymässä tämän yhdistelmän. Mutta tämä ei sano mitään yhdistelmän totuudenmukaisuudesta. Ne, jotka syyttävät Israelia siitä, että se on apartheid-valtio, käyttävät vihamielistä kieltä. Tämä nostaa vakavia epäilyksiä näiden henkilöiden tarkoitusperistä ja vilpittömyydestä. Heidän käyttämänsä väitteet eivät kestä lähempää tutkimusta, kuten muutama yksinkertainen huomio paljastaa: Israelissa asuvilla arabeilla on täydet äänioikeudet; tämänhetkisessä Knessetissä on edustettuna kolme arabipuoluetta; korkeimmassa oikeudessa on arabituomareita ja hallituksessa on ollut arabiministereitä; juutalaiset ja arabit elävät rinnakkain sovussa ilman mitään pakottavaa erottelua; arabia on virallinen kieli Israelissa; on olemassa erillinen arabilehdistö ja valtion televisiossa on arabien uutisohjelmia. Tällä tavallako kuvataan apartheidia?Siksi on mahdotonta päästä johtopäätökseen, että Israel olisi apartheid-valtio, jollei ensin määritellä käsitettä uudelleen. Kaikkien loogisten ja historiallisesti hyväksyttävien mittapuiden mukaan Israel on yhtä kaukana apartheid-valtiosta kuin mikään länsi-eurooppalainen demokratia. Apartheid perustuu rasistiseen ideologiaan. Niiden, jotka syyttävät Israelia tällä tavalla, olisi syytä tarkistaa, ovatko heidän omat näkökantansa vapaita rasismista. Israelia apartheidista syyttävät tahot käyttävät kieltä, joka paljastaa lisäksi, että he ovat hyväksyneet ja sisäistäneet vain tarinan toisen puolen, eli arabien puolen, ja jättäneet juutalaisten tarinan täysin pois. On joko käsittämätöntä tietämättömyyttä tai pelkkää epärehellisyyttä väittää olevansa oikeuden ja moraalisuuden puolella, jos kieltäytyy kuuntelemasta tarinan toista puolta. Oikeutta ei saavuteta peittämällä epämukavat totuudet. Oikeus vaatii koko totuutta. Häiritsevää on se, että äärimmäinen kielenkäyttö on tullut niin tavalliseksi, että useimmat länsimaalaiset eivät enää reagoi kuullessaan mitä loukkaavimpia syytöksiä. Normaaleissa olosuhteissa ihmiset, jotka esittävät irrationaalisia ja selkeästi vääriä väittämiä, tulevat suljetuiksi pois keskustelusta. Heitä ei pidetä sopivina sivistyneeseen keskusteluun, ja heidän uskottavuutensa on täysin kadonnut. Mutta puheena olevassa tapauksessa vaatimusten esittäjät eivät kohtaa mitään vastustusta ja rohkaistuvat siis jatkamaan vihamielisiä puheitaan. Mikä viallisuus länsimaisessa yhteiskunnassa saa aikaan sen, että se on niin äärimmäisen salliva juutalaisiin kohdistuvan epäoikeudenmukaisuuden suhteen, mutta erittäin suvaitsematon silloin, kun epäoikeudenmukaisuus kohdistuu muihin etnisiin tai uskonnollisiin ryhmiin?