NETANYAHU JA OBAMA PARANSIVAT SUHTEITAAN

Presidentti Barak Obaman ja pääministeri Benjamin Netanyahun tiistaisen tapaamisen jälkeisessä lehdistötilaisuudessa molemmat kuvailivat käymiään keskustelujaan Valkoisessa talossa "erinomaisiksi”. Tämä on hyvin kaukana edellisten tapaamisten ilmapiiristä. Aiempien tapaamisten yhteydessä ei ole pidetty lehdistötilaisuuksia. Lisäksi Obama on edellisissä tapaamisissa tiukkasanaisesti moittinut Netanyahua. Valtionjohtajat keskustelivat Gazan tilanteesta, Israelin ja palestiinalaishallinnon lähentymisneuvotteluista, Iranista ja ydinasesulkusopimuksesta. Netanyahu oli erityisen tyytyväinen kuullessaan, että Yhdysvallat ei ole muuttanut kantaansa liittyen Israelin oletettuun ydinasevarastoon. Obama puolsi Israelin nykyistä käytäntöä, joka on palvellut Israelia niin hyvin 1960-luvun lopulta asti. Mitä tulee Israelin turvallisuustarpeisiin Obama sanoi: "Israelilla on ainutlaatuiset turvallisuusvaatimukset. Sen täytyy pystyä vastaamaan alueen yksittäisiin uhkiin kuin myös erilaisiin uhkamuodostumiin. "

Rauhanprosessin osalta todettiin, että välitön tavoite on tehdä Israelin ja palestiinalaishallinnon lähentymisneuvotteluita suoraan osapuolten välillä ilman välikäsiä. Jotta näin tapahtuisi, Obama painotti tarvetta lisätä "luottamusta lisääviä toimia”. Esimerkiksi Israelin tulisi sallia toimissaan enemmän palestiinalaishallinnon poliisien osallistumista. Mitä palestiinalaishalintoon tulee, Obama korosti, että sen tulisi lopettaa yllyttäminen ja Israelin panettelu kansainvälisillä areenoilla. Palestiinalaishallinnon edustaja Nabil Abu Rudeineh vastasi tähän, että palestiinalaishallinto odottaa vastauksia raja- ja turvallisuuskysymyksiin ennen kuin he suostuvat suoriin neuvotteluihin Israelin kanssa. Mitä tulee Juudean ja Samarian (Länsiranta) 10 kuukautta kestäneeseen taukoon rakentamisessa, selkeitä vastauksia ei annettu. Se vähä mitä sanottiin on tulkittu tarkoittavan, että Obama voi vaatia tai olla vaatimatta rakentamisen edelleen jäädyttämistä. Netanyahu mainitsi ainoastaan, että hän aikoo tehdä "konkreettisia toimia" lähiviikkoina viedäkseen rauhanprosessia eteenpäin.

Miten pitäisi poliittisesti valitun johtajan, jolla on ideologisin perustein valittu asialista, tasapainoilla välittömien tarpeiden ja pitkäaikaisten tavoitteiden välillä? Ei ole juurikaan epäilystä siitä, että Netanyahu ja Obama ovat ideologisesti motivoituneita johtajia. Heillä on selkeät esityslistat - vaikka tämä ei ole aina selkeästi esillä. Joskus sanomaton ajatus vie asioita esityslistalla eteenpäin. Demokratiassa tämä ei välttämättä ole rehellistä, vaikkakin voi olla tehokas tapa toimia.Obaman kaksi välittöntä tarvetta ovat: 1. rakentaa kansainvälistä imagoa vahvana johtajana ja 2. edesauttaa hänen puolueensa voittoa marraskuun puolivälin vaaleissa. Obama näyttää ymmärtäneen, että hänen kova asenteensa Israelia kohtaan ei ole voittanut yhtään ääntä arabimaailmasta. Se on myös vieraannuttanut joukon kongressin jäseniä hänestä. Jos suhde Israeliin saadaan parsittua kokoon, Obama voi kenties jälleen saada osin kongressin ja arabimaailman tuen. Arabimaat ovat katsoneet viime aikoina hämmästyneinä, miten Yhdysvallat on hoitanut suhteitaan läheiseen liittolaiseensa Israeliin. He ovat pelänneet saavansa samaa kohtelua tulevaisuudessa.

Netanyahun välitön tarve on pitää hallitusliittouma koossa. Tämä saattaa olla syynä Länsirannan rakentamisen jäädyttämiselle. Kuitenkin manipuloimalla rakentamislupien hakuprosessia, Netanyahu voi pitää asioita jäissä ilmoittamatta julkisesti, että asiat on jäädytetty. Monet Knessetin hallitusliittouman jäsenistä vastustavat kuumeisesti rakentamisen jäädyttämistä ja ovat jopa uhanneet jättävänsä liittouman, jos se jatkuu. Jos näin tapahtuu, Netanyahu saattaa silti pystyä pitämään hallitusliittouman koossa lisäämällä siihen Kadima-puolueen. Tällainen hallituskokoonpano olisi kuitenkin sellainen, jota hän ei halua. Liittyen Länsirannan uudisasuttamiseen ja Jerusalemiin, Netanyahu on kallellaan enemmän oikeiston kuin Kadiman puoleen. Netanyahu voi nyt hylätä arvostelun, jonka mukaan hän eristää Israelin muusta maailmasta. Netanyahu tulee saamaan tukea mielipidemittauksissa, ja vastustajien – olivatpa he hallitusliittouman sisä- tai ulkopuolella – on vaikeampi arvostella häntä. Tuntuisi siis, että tapaamisen tarkoitus Valkoisessa talossa oli täyttää kahden poliitikon välittömät tarpeet .
Vasta kun nämä tarpeet täyttyvät, he voivat keskittyä pitkän aikavälin tavoitteisiin. Kysymys on, mitä nämä tavoitteet ovat? Tällä hetkellä tiedämme vain yleisen suuntauksen, emme yksityiskohtia.